Siirry pääsisältöön

Tekstit

Blogitekstisuositus

Lasten somenäkyvyydestä ollaan montaa mieltä

Meidän vanhempien vastuulla on alaikäisten lastemme yksityisyys ja sen suojaaminen. Tähän aiheeseen on todella moni bloggaaja viimeaikoina ottanut kantaa ja ajattelin itsekin hieman sohaista muurahaispesää.

Toki kirjoitan vain omasta mielipiteestäni ja tähän kuten moniin muihinkin asioihin on monen monta näkökantaa. Se mikä on oikein tai väärin on jokaisen vanhemman oma asia. Some ilmiönä on suhteellisen tuore ja sen tuomat haittapuolet on jo olleet nähtävillä. Haittapuolina pidän kuvien jakamisen nopeutta, sekä kuvakaappausten helppoutta. Hyviäkin puolia on enkä sitä kiellä, keskityn kuitenkin enemmän siihen negatiiviseen puoleen, koska oma näkemykseni lasten some-näkyyyteen on enemmän suojeleva kuin esille tuova.

Ensiksi ajattelin omien lasten kohdalla, että ei yhtään kuvaa, ei mitään missä näkyy lapseni. Heti alkuun päätimme yhdessä mieheni kanssa, että emme tule jakamaan lapsemme kuvia somessa. Myöhemmin kuitenkin löysensin otettani ja päätin, että kuvan voi laittaa niin ettei kas…
Uusimmat tekstit

Oikeita vai vääriä päätöksiä? Elämä on tässä ja nyt!

Joskus tulee miettineeksi liikaa mitä muut ajattelevat. Huomaan ihan päivittäin tekeväni niin, esimerkiksi pukeutumisen suhteen. Miksi minua pitäisi liikuttaa, mitä muut ajattelevat? Kuvastaako se ihmisen epävarmuudesta vai miellyttämisen halusta? Mistä voin tietää valitsenko oikein isojen asioiden äärellä? Kuka tietää jos minä en tiedä, mikä minulle on parasta? Ihmisen tulisi elää elämää itselleen ja tehden niitä asioita, joista nauttii. Kulkea kohti omia unelmiaan ja saada haaveilla tulevasta. Pitää muistaa elää, luoda muistoja sekä kulkea omia polkuja. Elämä on tässä ja nyt!

Oma elämäni on sellaisen polun varrella, että syksy muuttaa arkeamme hurjasti ja tein jokin aika sitten ison päätöksen, josta voin toivottavasti olla myöhemmin ylpeä ja kokea onnistumisen iloa. Syksyllä blogin puolella voi olla vieläkin hiljaisempaa kuin nyt, koska hieman jännitän kuinka ehdin tehdä mitäkin.  Olen aina ollut määrätietoinen enkä ole pelännyt mennä sieltä mistä aita on korkein. Vastoinkäymiset el…

Leipominen tuo rakkain harrastukseni!

Toivepostausten sarja jatkuu teemalla leipomisharrastukseni. Pikkutyttönä katselin kun mummuni leipoi huivi päässään pullia ja letitti hienoja pitkoja. Usein myös itsekin pääsin kokeilemaan pullien pyöritystä. Mummu asui naapuritalossa ja minä olin siellä lapsena hoidossa. Lähes päivittäin leivoimme tai teimme käsitöitä. Aina kun oli juhlat, olin apuna kahvinkeitossa ja leivonnassa. Tuolloin hartain toiveeni oli päästä emäntäkouluun. Eikä tulevaisuudensuunnitelmat pahasti pieleen menneetkään kun myöhemmin työskentelin ravintola-alalla.  Hieman olen myös leivontaa opiskellut, Seinäjoen ammattikorkeakoulussa osallistuin konditorialeivonnan kurssille.

Lapsuudessa alkanut leivontaharrastus on jatkunut läpi elämän ja lapsuudessani ystäväni kanssa aina teimme uusia kokeiluja ja suosikiksimme muodostui kaurasuklaapallot, joita kutsuimme paskapalloiksi. Masaliisa (mokkapalat) on ehkä suositumpia leivonnaisia Porissa ja niitä on syöty niin meillä kuin monissa kyläpaikoissa ja juhlissa. Taisin …

Lujat ystävyyssuhteet kantavat läpi elämän!

Kyselin jokin aika sitten toivepostausta ja sain idean kirjoittaa siitä miten äitiys on vaikuttanut ystävyyssuhteisiin. Erittäin hyvä aihe, koska äidiksi tulo mullistaa koko maailman ja pistää asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Ystävät saavat elämässä aivan uuden merkityksen ja tarkoitan hyvässä mielessä. Se mikä on outoa, että joku menettää ystävän tai ystäviä tullessaan äidiksi.

Olin lähes 30-vuotias tullessani äidiksi ja ystävyyssuhteeni oli erittäin pitkältä ajalta, pisin jopa melkein yhtä vanha kuin itse olin. Kolmenkympin kohdalla aika monella minun ystävälläni oli jo lapsia, joten se että minusta tuli äiti oli ehkä oudompi tilanne heille. En edes muista mitä itse ajattelin ystävistäni, joilla oli lapsia. Olen aina pitänyt lapsista ja ystävieni lapset ovat olleet vain positiivinen lisä minunkin elämääni. Vielä ennen omia lapsiani ja sinkkuaikana ei voi kuin muistella niitä ystäviäni, jotka ottivat minut aina lämmöllä vastaan ja piti seuraa yksinäisinä hetkinä. Sinkkuaikoina minu…

Äideistä parhain sä oot

Näin äitienpäivän lähestyessä on tullut pohdittua omaa äitiyttään, omaa äitiään ja mummujaan sekä niitä äitejä, jotka ovat vaikuttaneet minun elämääni. Mistä minä olen saanut äidilliset oppini ja vaikutukset, sekä mitä ehkä olen itse luonut äitinä. Äitiys ei ole vain tiettyjä kasvatusmalleja tai tiettyjen tapojen noudattamista. Äitiyttä ei opi etukäteen vaan se opitaan kokemalla. Äidiksi kasvetaan yhdessä lapsen kanssa. Äidinrakkaus on jotain mitä voi kokea vain oman lapsen kanssa.

Minkälainen on hyvä äiti? Pullantuoksuinen, ahkera, leikkisä, kiltti, rakastava vai jotain ihan muuta? Olen varmasti kaikkea edellä mainittua, mutta myös läsnäoleva. Vaikka paljon kirjoitetaan, siitä kuinka äidit uppoutuvat älypuhelimiensa maailmaan, niin kyllä teen sitäkin sopivassa määrin. Voiko äiti olla huono? Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että kokee olevansa huono äiti? Jokainen lapsi rakastaa äitiään, vaikka äiti omasta mielestään ei olisi hyvä äiti. Huono-äiti fiiliksiä herää heti, jos on vaikka hu…

Eniten ottaa päähän aikaansaamattomuus!

Tässä kotona kun on päivät pitkät niin ehtii takertua kaikkeen oleelliseen tai epäoleelliseen. En usko, että olen ainoa äiti joka kokee kodin kaaoksen käyvän hermoille. Minulle kaaos on jotain mikä repii sisältä ja paljon. Toinen mikä ottaa päähän on tekemättömyys ja saamattomuus. Näen ympärilläni paljon asioita, joita haluaisin tehdä mutta nykyinen elämäntilanne ei vain salli sitä. On vaikea olla armollinen itselle.

Ikkunat pitäisi pestä, en kestä katsoa niitä likaisena. Kaapit täynnä roskaa, jätesäkki esiin ja kaikki ylimääräinen pihalle palamaan. Vaatekaapit pullottaa aivan turhia rättejä ja kenkiä liikaa. Miksi ihmisen pitää haalia niin paljon kaikkea turhaa ympärilleen, eikö vähemmälläkin tulisi toimeen. Näitä asioita pohdin lähes päivittäin ja aina odotan sitä parempaa päivää tarttua tuumasta toimeen. Olisi hienoa kierrättää kaikkea itselle tarpeetonta, mutta täältä maalta kukaan ei nouda vaikka ilmaiseksi saisi (okei no ehkä jotkut). On vaan niin paljon helpompaa hävittää kaikk…

Mitä me syömme ja mitä meidän lapset syö?

Joskus välillä havahtuu siihen kuinka epäterveellisesti tulee syötyä. Samaan aikaan kokkailen lapsille ruokaa, joka on mahdollisimman puhdasta ja hyvillä raaka-aineilla varustettua. Tämä aihe jakaa mielipiteitä ja korstankin, että jaan vain omia näkemyksiäni. Tiedän, että kaikilla lapsilla ei ole niin hyvin asiat, kuin meillä länsimaissa. Meillä on täällä valinnanvaraa ja jo neuvolassa saamme hyvää valistusta lapsen ravinnosta. Neuvolatoiminta muutenkin on Suomessa sellainen asia mitä tulisi arvostaa enemmän.

Törmäsin Facebookin keskustelupalstalla kyselyyn lasten ruokailusta. Moni äiti oli vastannut, että lapsen ruoka pitää olla sokeritonta, suolatonta, kotimaista, ei lisäaineita ja mahdoillisimman luomua sekä itse valmistettua. Itse olen aika samoilla linjoilla, mutta mielestäni terveellä maalaisjärjellä höystettynä. Sokeri-tai suolapoliisi olen vain harvoin, tietysti tarkempi silloin kun kyse on ensimaisteluista ja vauvan ruokailusta. Kotimaisuus takaa, sen että tiedän ruoan alkupe…